Ahjo (07.01.2016 - Heikki Jokinen) Ruotsissa ei ole yleissitovia työehtosopimuksia eikä pääluottamusmiehiä, ja sopimuksia sovelletaan pitkälti paikallisesti. Lopputulos on silti yllättävän samanlainen kuin Suomessa.
Ruotsissa ei ole lakeja, jotka määräisivät työehdoista sopimisen tietylle tasolle, sanoo IF Metallin sopimussihteeri Veli-Pekka Säikkälä.
IF Metallin valtakunnalliset sopimukset antavat puitteet ja pelisäännöt, joita voidaan soveltaa useimmilta osin työpaikoilla niiden olojen mukaan.
- Työajan kokonaispituutta ei voida paikallisesti muuttaa eikä palkkoja alentaa, Säikkälä tiivistää. Työajan sijoittelusta voi toki sopia paikallisesti, ja sitä tehdäänkin paljon.
Työpaikkojen klubit eli työhuonekunnat vastaavat paikallisesta sopimisesta.
Maa on jaettu 37 piirijärjestöön, joita kutsutaan osastoiksi. Kussakin on tuhansia jäseniä sadoista työpaikoista. Osastoilla on useita työntekijöitä, parhaimmillaan parikymmentä.
Työhuonekunta jakaa korotukset
Valtakunnallinen sopimus määrää palkankorotukset. IF Metallin isoin sopimus on teknologiateollisuudessa. Viimeisin sopimus määräsi palkkoja nostettavaksi 2,3 prosenttia.
- Sitten työhuonekunta alkaa neuvotella miten raha jaetaan työntekijöille, Säikkälä sanoo.
Valtakunnallisessa sopimuksessa on useita perälautoja, joilla taataan jokaisen työntekijän edut. Ruotsin ay-kielessä perälauta tunnetaan nimellä stupstock, mestauspölkky.
Liiton 1 688 työhuonekunnalla on silti suuri vapaus määrätä korotusten jaosta koko 2,3 prosentin osalta - tai enemmästä jos työnantaja suostuu. Tes:n yksilötakuu määrää jokaiselle työntekijälle vähintään tietyt kruunumääräiset palkankorotukset.
- Liitto ei voi muuttaa työhuonekunnan päätöstä, eikä osastokaan. Kun vapaus on annettu, se on annettu, Säikkälä korostaa.
Ellei paikallista sopimusta palkoista synny, asian voi viedä liittojen käsittelyyn. Jos sopu ei sielläkään löydy, asia siirtyy erityiseen sovitteluelimeen.
Mikäli työpaikalla ei ole IF Metallin työhuonekuntaa, sopimuksen tekee osasto. Tässä ovat apuna osaston työpaikoille nimeämät asiamiehet, joita on 4 600.
Huonojakin sopimuksia tehdään
Paikallisen sopimisen laajuus vaihtelee Ruotsissa ammattiliitoittain. Teollisuudessa se on yleisempää kuin useilla muilla aloilla.
- Meillä on isot ja vahvat työhuonekunnat, niillä on voimaa neuvotteluissa. Muissa liitoissa sellaisia on vähemmän, Säikkälä sanoo.
- Liiton lähtökohta on, että paikallisesti voi sopia. Jäsenen on voitava vaikuttaa työpaikallaan. Tietysti monella työpaikalla on tehty huonojakin sopimuksia, mutta niin on tehty liiton tasollakin.
- Jos työhuonekunta tekee huonon sopimuksen, demokratia toimii ja työhuonekunnan johto vaihtuu. Onkin tärkeää, että paikalliset sopimukset ovat irtisanottavissa.
Työhuonekunta ja työnantaja sopivat vuosittain työajoista ja palkoista. Siksi ainakin kaksi kertaa vuodessa osastolla on kokous, joka kiinnostaa jäseniä, Säikkälä sanoo.
- Irtisanomisista neuvottelu on työhuonekunnalle työlästä. Mutta jos on valtaa, on myös vastuuta. Jos ei ole valtaa, ei voi mitään sanoakaan.
Liitolla on kymmeniätuhansia paikallisia neuvotteluja vuodessa ja vain parisataa tulee liiton tasolle ratkaistaviksi. Meillä on kulttuuri, jossa yritetään löytää ratkaisuja, Säikkälä sanoo.
- Lisäksi myötämääräämislaki edellyttää työnantajan neuvottelevan työhuonekunnan kanssa.
Yleissitovuutta ei ole
Ruotsissa ei ole lakisääteisiä yleissitovia työehtosopimuksia. Niihin sitoutuvat vain työnantajaliittojen jäsenet. Järjestäytymättömien työnantajien kanssa IF Metall solmii työehtosopimusta vastaavat erillissopimukset. Ne tunnetaan nimellä hängavtal, suomeksi suunnilleen riippusopimukset.
- Osasto ottaa yhteyttä järjestäytymättömiin yrityksiin ja ehdottaa sopimusta. Elleivät he halua, liitto alkaa toimia. Neuvottelut käy joko työpaikan työhuonekunta tai liiton osasto.
- Järjestäytymättömiä työpaikkoja ilman sopimusta on nyt noin tuhat. Toimimme lujasti niiden vähentämiseksi ja teemme noin 400 uutta sopimusta vuodessa. Yrityksiä tulee ja menee, kuolee ja syntyy, Säikkälä sanoo.
Vaikka lakisääteinen yleissitovuus puuttuu, työehtosopimukset koskevat käytännössä kaikkia työpaikkoja.
1990-luvulla työnantajat yrittivät saada valtakunnalliset työehtosopimukset loppumaan käytännössä kokonaan. Lopulta maaliskuussa 1997 syntyi teollisuuden neuvottelujärjestelmiä ja palkkojen kehitystä ohjaava teollisuusliittojen ja työnantajien välinen Industriavtalet.
- Sosialidemokraattisen puolueen ohjelmassakin on vaatimus kuningashuoneen lakkauttamisesta. Työnantajien vaatimus kaiken sopimisen siirtämisestä paikalliseksi on muuttunut samankaltaiseksi muodollisuudeksi, Säikkälä sanoo.
Paikallisuus käy Suomessakin
Suomalainen sopimusjärjestelmä poikkeaa Ruotsista, mutta Metalliliittokin haluaa kehittää paikallista sopimista. Teknologiateollisuuden työehtosopimus listaa 59 asiaa, joista järjestäytyneet yritykset voivat sopia paikallisesti.
- Suosituinta on sopia työajasta, sanoo Metalliliiton edunvalvontapäällikkö Jyrki Virtanen. Lähes 80 prosenttia yrityksistä on sopinut työajoista, esimerkiksi työaikapankeista. Ylityölisistäkin voisi sopia, mutta yli 90 prosentilla työpaikoista ei sitä ole tehty.
Paikallisen sopimisen onnistuminen vaatii kolmea asiaa, Virtanen sanoo. Osaamista, luottamusta ja tavoitteen.
Osaaminen syntyy koulutuksella ja kokemuksella. Luottamus syntyy yrityksen tasolla kun siellä on oikea neuvottelukulttuuri. Jos luottamusta ei ole, mikään ei toimi, Virtanen sanoo.
Luottamusta lisää se, että pääluottamusmies saa tarpeellista tietoa yrityksen tilasta. Paikallisen sopimisen pykäliin ei aina ole kirjattu, mitä työnantajan on annettava tiedoksi.
- Työpaikalla on myös oltava yhteinen näkemys mitä kohti mennään, tavoite. Paikallinen sopiminen on työkalu, ei itsetarkoitus.
Ruotsi on eri maa
Pulmiakin on tullut eteen. Yksi sellainen on suuryritysten keskitetty päätöksenteko.
- Joskus paikallista sopimusta ei voi tehdä yrityksen toisaalla sijaitsevaan yksikköön, koska siellä ei ole yrityksestä henkilöä, jolla olisi valtuudet sopia paikallisesti. Paikalle on kiikutettava pääkonttorista joku, joka ei välttämättä tunne paikallisia toimintatapoja, Virtanen sanoo.
- Tai sitten sivutoimipisteisiin ei vain anneta valtuuksia paikalliseen sopimiseen. Työnantajan puolelta sopimusta tekemässä tulisi olla niiden, joilla on valtuudet se tehdä, ja tässä parhaita asiantuntijoita ovat paikalliset toimijat.
Työpaikalla sopiminen voi olla vaikeaa, jos pääluottamusmiestä ei työpaikalla ole valittu. Toistaiseksi Metalliliitto ei ole onnistunut sopimaan työnantajan kanssa oikeutta paikalliseen sopimiseen muille ammattiosaston edustajille kuin pääluottamusmiehille.
- Annamme tietysti apua täältä liitosta, jos sitä kysytään, mutta pääsääntöisesti seuraamme sivusta. Jos me kovin paljon sekaannumme täältä päästä, ei neuvottelu enää ole paikallista. Katsomme useimmiten asioita lakien ja sopimusten takaa, emme aina tunne paikallisia oloja ja toimintatapoja.
Liittoa kysytään apuun hyvin harvoin, sopiminen sujuu useimmiten ilman riitoja.
Metalliliiton järjestörakenne on erilainen kuin Ruotsin IF Metallin. Maiden lait ja sopimusperinteet poikkeavat nekin toisistaan.
- Ruotsissa on erilainen kokonaisuus. Tänne ei voi ottaa siitä osia, meidän on rakennettava oma järjestelmämme paikalliseen sopimiseen, Jyrki Virtanen korostaa.
+++++
Tämä on IF Metall
Ruotsin metalliliittoon kuuluu 320 000 jäsentä 12 000 työpaikalla ympäri Ruotsia. Naisia jäsenistä on 21 prosenttia.
Liitolla on 43 valtakunnallista työehtopimusta, joista isoin on 110 000 jäsentä kattava Teknikavtalet.
Työpaikkatasolla toimivat työhuonekunnat (klubb), joita on 1 688 kappaletta. Niillä on keskeinen rooli paikallisessa sopimisessa. Pääluottamusmiehiä ei ole, työhuonekunnan hallitus hoitaa tehtävät.
Työpaikoilla, joissa ei klubia ole, työntekijöiden etuja puolustaa 4 600 osaston asiamiestä (avdelningsombud).
Piirijärjestön tapaisia alueellisia osastoja (avdelning) on 37 kappaletta. Niissä on yleisimmmin 5 500 - 23 000 jäsentä, jotka työskentelevät sadoissa työpaikoissa.
Esimerkiksi Mälardalenin suomalaisseutujen osastolla on 17 676 jäsentä 472 työpaikalla. Osaston varsinainen toimisto on Västeråsissa ja siellä on kuusi asiamiestä sekä 11 muuta työntekijää. Yksi heistä antaa palvelua myös suomeksi.
Kaikkiaan IF Metallin eri tasojen luottamustehtävissä on 32 700 ihmistä. Liiton järjestämään ay-koulutukseen osallistui vuonna 2014 yhteensä 25 200 jäsentä.
Toiminta-ajatuksensa liitto määrittelee näin: ”IF Metall on feministinen järjestö, joka työskentelee jäsentensä etujen puolesta sekä sellaisen demokraattisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta, jossa kaikilla on oikeus hyvään ja turvalliseen työhön.”