HS (24.10.1998 - Heikki Jokinen) Sikarien suosion kasvua seuraavat sikarikirjat. Suomessa aiemmin neitseelliseltä alalta ilmestyi syyskesällä kaksi kirjaa ja kolmaskin on tulollaan.
Monipuoliset kulttuuritutkijat Olli Alho ja Jari Ehrnrooth ovat koonneet omat rakkaudentunnustuksensa sikarille kirjaan Sikari. Se on runsas teos, joka lähestyy kohdettaan hakusanoin monista eri näkökulmista.
Tekijöiden rakkaus hyvään sikariin välittyy selvästi myös lukijalle. He intoutuvat monesti liki lemmenlyriikan tyyliin, ja sikari muuntuu elämän ymmärtämisen välineeksi, keinoksi paeta miehen kosmista yksinäisyyttä.
Sikarin ystävän, aficionadon - tai sikariniekan, kuten kirjoittajat sanovat - tie johtaa helposti intohimoiseen suhteeseen. "Tyyntä tyytyväisyyttä tuntien hän silmäilee ja koskettelee kimmoisia, öljyisiä kääreitä ja kuvittelee hehkeää lauantaiaamua, jonka joku Cohiban panatela huipentaa . . ."
Teksti tuo mieleen myös Veikko Huovisen ikimuistettavan Hamsterin, joka lukee Robinson Crusoesta saalistamassa laivan hylyssä. Intohimolla voi olla monta kohdetta.Kohti viatonta, puhdasta nautintoaKirjan johtoajatus on viaton ja puhdas nautinto.
Sikari tarjoaa sen kauniina ihmiskäden luomana esineenä, romanttis-myyttisten mielleyhtymiensä kautta sekä maun ja kiireettömän raukean polttamistilanteensa yhdistelmänä.
Kepeän sivistyneellä tyylillä tekijät etsivät sikarin kulttuurisia, psykologisia ja symbolisia yhteyksiä, useimmiten onnistuneesti. Heitä lienee huvittanut kirjassa siteerattu piintyneen sikarinpolttajan Sigmund Freudin lausahdus: "Joskus sikari on vain sikari." Mukana on myös paljon asiatietoa. Artikkelit käsittelevät makuja ja laatuja, tuottajamaita sekä tullilainsäädäntöä.
Hakusanamaisuudesta seuraa häiritsevä toisto. Tarkempi seulonta olisi ollut tarpeen.
Asiat ovat pääosin paikallaan. Pahin kömmähdys on kirjallisuus-artikkelissa, joka käsittelee ansiokkaasti ulkomaisia teoksia, mutta ei sano sanaakaan kirjallisuutemme ykkössikaristista Pertti Niemisestä, joka on omistanut sikareille kokonaisen runosikermän. Unohduksen syy saattaa olla nojautuminen ulkomaisiin lähteisiin.
Timo Viljakaisen valokuvat ovat upeita, kirjan intiimin hengen mukaiset. Niissä ei kuitenkaan näy tekijöiden ylistämiä Cohibaa, Hoyo de Monterreytä tai muita kuubalaisherkkuja.
Sikariopin alkeet
Brittitoimittaja Anwer Batin Sikari on sikaritiedon parhaita hakuteoksia, aloitteleville sikarinystäville. Se on asiasta kiinnostuneille tehty johdatus, joka esittelee napakasti sikarien historiaa, valmistusta ja käyttöä.
Teksti on välillä niin liikuttavan yksinkertaista että mieleen tulee kansakoulun kotiseutuoppi. Perusasiat ovat luontevassa tekstissä kuitenkin mukana.
Konkreettisista valokuvista selviää tupakan viljelyn ja jalostuksen kulku, sikarin rakenne ja kääriminen sekä tunnetuimpien merkkien ulkonäkö värivivahteineen.
Kirjan lopussa on hyvien sikarikauppojen osoitteita. Luettelo olisi kaivannut toimittamista. Anglosakseille ehkä riittävät Britannian, Yhdysvaltain ja Australian kaupat, mutta suomalaiselle maavalikoima ei ole kovin hyödyllinen. Alhon ja Ehrnroothin kirjassa on parempi kelpo kauppojen luettelo.
Molemmille kirjoille on sijansa. Bati tarjoaa perustiedon, Alho ja Ehrnrooth jatkokurssin, tulkinnan, tunteen ja intohimon.
