Svensk seriehistoria - fjärde boken från Svenskt Seriearkiv. Seriefrämjandet.
Sarjainfo (192, 3/2021 - Heikki Jokinen) Kunnianhimoinen teossarja Svensk seriehistoria on edennyt neljänteen osaansa. Yli 300-sivuisen kirjan pääteemana on 1970-luku, sarjakuva-albumin kultakausi. Sarjan ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2005.
Kukin neljästä kirjasta koostuu perusteellisista yksittäisistä artikkeleista. Sarjan ensimmäisen osan teemana oli sarjakuvalehtien synty.
Toinen kirja paneutui 1960-lukuun. Artikkeleissa muun muassa käytiin perusteellisesti läpi piirtäjä Rolf Gohsin ura, selvitettiin kustantamoiden historiaa haastatteluin ja kerrottiin Ruotsin MAD-lehden vaiheet.
Kolmas kirja saapui jo 1970-luvulle ja erityisesti sarjakuvalehtien historiaan. Claes Reimerthi kertoi Kuvitettuja klassikkoja -lehtien taustasta sekä Williams-kustantamosta, jonka nämä lehdet synnyttivät. Muut artikkelit tarkastelevat laajasti Ruotsin sarjakuvalehtimarkkinoita.
Pitkä 1970-luku
Albumien 1970-luku alkoi Ruotsissa 1968. Tällöin ilmestyi neljä Tintti-albumia. Vuonna 1960 oli yritetty neljän Tintti-albumin julkaisua kuten Suomessakin. Se ei onnistunut: kahdeksan vuotta myöhemmin puolet albumeista oli myymättä ja ne makuloitiin.
Nyt kustantaja Carlsen/If teki Tintille kunnon lanseerauksen. Kirjakauppiaden tilaisuudessa jopa Jan Lööf soitti saksofonia. Tintin luoja Hergé kutsuttiin vierailulle Tukholmaan 1971.
Aika oli kypsä ja myynti lähti lentoon. Kahdessa vuodessa 12 tuolloin julkaistua nimekettä myytiin yhteensä 400 000 kappaletta. Tinteistä tuli ensimmäisiä sarjakuvia, joita maan korkeakirjalliseen nirsot kirjastot ostivat.
Pian seurasivat perässä Hemmets Journalets Förlagetin - Carlsenin kieltäydyttyä - julkaisema Asterix ja Bonnierin Lucky Luke. Niiden menestys sinetöi albumin hyväksytyksi sarjakuvan julkaisumuodoksi ja toi uusia yleisöjä.
Tanska avasi ovet
Carlsen/If oli tanskalainen yhtiö, ja Tanska merkitsi paljon Ruotsin sarjakuvamarkkinoiden eurooppalaistumiselle. Tämä vaikutus heijastui aikanaan Suomeenkin meillä toimineiden pohjoismaisten kustantajien ja yleisten monen maan yhteispainatusten kautta.
Albuminimikkeiden määrä kasvoi nopeasti. Vuonna 1978 oli 1970-luvun aikana julkaistu 300 albumia, arvioi sarjakuvatoimittaja Göran Ribe tuolloin.
Vuonna 1978 Carlsen/If:n lanseerasi aikuislukijoiden sarjakuvalinjan Serier för vuxna, senkin yhteispainatuksina tanskalaisten kanssa. Valikoima oli komea ja uusia polkuja avaava: esimerkiksi Bilal, Tardi, Lauzier, Pratt.
Näiden huolella tehtyjen kirjojen sivukoko oli usein tavallista isompi ja ne sidottin koviin kansiin. Painokset tosin olivat siihen aikaan vaatimattomia, vain 3 000 kappaletta.
Meille sarjakuvasta kiinnostuneille suomalaisille nämä julkaisut aukaisivat ikkunan Eurooppaan. Lopultakin meillä oli mahdollisuus lukea oman maamme kielellä uutta ilmaisua etsiviä sarjakuvia, kuten Pierre Christinin ja Enki Bilalin La Ville qui n'existait pas.
Se ilmestyi ruotsiksi 1978 nimellä Staden som inte fanns. Suomeksi tämä teollisuuskaupungin luokkaristiriitoja peilaava komea teos ei ilmestynyt lainkaan. Bilalia alettiin julkaista Suomessa 1985.
Toisen kansalliskielemme taito teki mahdolliseksi tutustua siihenkin, mitä ei ole suomeksi nähty. Yksi esimerkki olkoon monen albumin mittainen, Claude Auclairin postnukleaarinen tulevaisuusdystopia Simon.
Vuonna 1980 Bonnierin omistama Semic osti Carlsen/If:n tanskalaisilta. Omistuksen keskittymiseen liittyen - tai siitä riippumatta - albumimarkkina alkoi vähitellen hiipua 1980-luvulla. Kultakausi painui mailleen.
Sarjakuva oli kuitenkin tullut jäädäkseen Ruotsiin. Vuonna 1976 valtio alkoi jakaa kirjallisuustukea sarjakuvajulkaisuille. Pitkä 1970-luku päästi sarjakuvan lastenlukemistojen häkistä, johon se oli vangittu.
Lapsuuden sankari
Svensk seriehistoria -sarjan neljäs osa sisältää useita artikkeleita. Niissä käsitellään muun maussa fanzinien ja underground -sarjakuvan läpilyöntiä, joitakin kustantajia sekä tieteissarjakuvaa.
Teksti on kauttaaltaan huolellista ja kuvitus runsasta, siten asiatekstiin sopivan hillitysti. Kuvituksen herkkupala löytyy heti alkusivuilta: ruotsalainen Allan Kämpe - tieteisseikkailun piirtäjä Eugen Semitjov keskustelee Juri Gagarinin kanssa.
Kuva on otettu Ruotsin Helsingin lähetystön kutsuilta. Semitjov oli venäläisten vanhempien Ruotsissa syntynyt poika. Suomessa Allan Kämpe ilmestyi ainakin Kapteeni Uljas -nimellä Maaseudun tulevaisuudessa vuodesta 1946.
Svenskt Seriearkiv on Ruotsin sarjakuvaseura Seriefrämjandetin 2003 käynnistynyt arkisto-, museo- ja tutkimushanke. Arkisto sijaitsee kätevästi Seriefrämjandetia vastapäätä Malmön kaupunginarkistossa Möllevångenin kaupunginosassa. Aineistoa löytyy nykyään yli 500 hyllymetriä.
