Fred: Filemon - Epäuskoisen retki. Suomennos Jukka Heiskanen. Story House Egmont.
Sarjainfo (197, 4/2022 - Heikki Jokinen) Filemon on kiinnostava sarja: vahvasti omaperäinen ja yhtä lailla kotonaan ajassa kuin ajassa. Sen surrealistismin ja fantasian maisemissa liikkuvat tarinat tavoittavat aina lukijakuntansa - ei ehkä suuren, mutta aidosti kiinnostuneen.
Epäuskoisten retki -albumin julkaisija Story House Egmont on jo sarjan kolmas julkaisija suomeksi. Albumit Filemon ja villi piano sekä Filemon ja A:n haaksirikkoinen julkaisi Otava 1974 ja Riippuva linna -albumin 1975. WSOY julkaisi uuden käännöksen A:n haaksirikkoinen 1993 sekä albumin Kolmen pöllön aukean arvoitus 1992.
Uusien kustantajien tarttuminen Filemon-sarjaan kertoo, että siihen uskotaan. Samoin se kertoo siitä, että myynti ei ehkä niin kovin mittava ollutkaan.
Epäuskoisen retki alkoi ilmestyä Pilote-lehdessä 1969, albumina se julkaistiin 1974. Myöhemmissä uudelleenjulkaisuissa albumiin otettiin mukaan kaksi lyhyttä tarinaa, jotka ovat mukana suomennoksessakin. Filemon-albumeita julkaistiin 15 vuosina 1972 - 1987 sekä vielä yksi 2013.
Sarjan piirsi Fred eli Frédéric Othon Théodore Aristidès (1931-2013). Parisiilainen kreikkalaissiirtolaisten poika, joka oli yksi satiirilehti Hara-Kirin (1960 - 1989) perustajia. Räävitön lehti määritteli olevansa le journal bête et méchant, tyhmä ja ilkeä.
Angoulêmen sarjakuvafestivaalin pääpalkinnon Fred sai 1980. Festivaalin parhaan albumin palkinnon hän sai 1994 albumistaan L'Histoire du corbac aux baskets (Varis tennareissa). Se kertoo Kafkan Muodonmuutoksen hengessä psykiatrin vastaaotolle tulevasta variksesta. Fred teki tarinan masennuksesta parannuttuaan.
Maatalon poika Filemon imaistaan - usein kirjaimellisesti - mukaan toisiin maailmoihin, joiden logiikka ja lait ovat erilaisia kuin omassamme. Hänen isänsä Hektor pitää pojan tarinoita hölynpölynä, jopa kun hän itse päätyy muihin maailmoihin.
Nyt isä putoaa vahingossa metsässä olevan vetuketjun avaamasta aukosta kuiskaajien saarelle. Hän joutuu näyttelijäbarbaarien kaappaamaksi ja teatterilaivaan. Sen upottavat kaikkeen tyytymättömät kritiikkikellujat - tekijän selkeä ja nihkeä viittaus arkitodellisuuteen.
Filemon rientää pelastamaan isänsä, ja siinä moninaisten mutkien kautta onnistuukin.
Kerronnan pääosassa ei ole tarina vaan ne maailmat, joita kohdataan - juonen odottamattomat käänteet sekä ennalta-arvaamattomat elämänmuodot ja värit.
Fred ei seuraa muiden tyyliä vaan luo oman maailmansa. Piirros on kevyttä ja jo itsessään leikittelevän surrealistista. Samalla se on aikansa näköistä tavalla, joka tuntuu jo nostalgiselta.
