Leena Virtanen, Aino Sutinen: Sörnäisten tyttö. Suuri Kurpitsa.
Sarjainfo (197, 4/2022 - Heikki Jokinen) Miten Suomesta tuli Suomi reilu sata vuotta sitten? Miten sen koki työläisperheen tyttö Helsingissä?
Sylvi-Kyllikki Kilpi (1899 - 1987) teki mittavan uran. Hän toimi neljännesvuosisadan kansanedustajana ja työskenteli journalistina, työväenopiston opettajana sekä teatteri- ja kirjallisuuskriitikkona.
Kaikki alkoi Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolen työläiskaupunginosista, joissa Kilpi - tuolloin Sinervo - vietti lapsuutensa ja nuoruutensa. Näihin vuosiin osuivat työväenliikkeen synnyn vahvat vuodet, Venäjän vallankumoukset sekä Suomen itsenäistyminen ja sisällissota saksalaismiehittäjineen.
Huhtikuun 25. päivänä 1915 Sylvi-Kyllikki aloitti päiväkirjan kirjoittamisen. Leena Virtasen käsikirjoittama ja Aino Sutisen piirtämä Sörnäisten tyttö perustuu Kilven vuosien 1915 - 1918 päiväkirjoistaan vuonna 1963 toimittamaan kirjaan Sörnäisten tyttö.
Koulutytön merkinnät yhdistävät herkät ajatukset elämästä ja rakkaudesta kypsiin huomioihin yhteiskunnasta. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on ammottava. Vain harva työläislapsi pystyi Kilven tavoin opiskelemaan oppikoulussa.
Päiväkirjojen henkilökohtaiset ajatukset ihastumisista, mietteistä omasta tulevaisuudesta, koulutovereista tai kadulla kohdatusta häirinnästä ovat universaaleja ajassa ja paikassa, muutettavat muuttaen.
Ajan yhteiskunnalliset tapahtumat ja pohdinnat ovat sidoksissa aikaansa, mutta eivät lainkaan epäoleellisia nekään. Luokkaerot ovat yhä olemassa, vaikkakin tasoittuneet, kiitos sen työväenliikkeen toiminnan, johon Sylvi-Kyllikki Kilpikin vahvasti liittyi. Nyt ne ovat enemmän globalisoituneita kuin kansallisia.
Sörnäisten tytön käsikirjoitus yhdistää osaavasti päiväkirjojen henkilökohtaisen ja yleisen. Molemmat puolet ovat elävästi mukana. Dokumentaarisesti painottunut mustavalkoinen piirros välittää nämä tyylikkäästi, herkkyydestä kauhun hetkiin.
Kuvat piirtävät pätevästi esiin tuon ajan Helsingin miljöön, osin hyvin vähäisin taustapiirroksinkin. Taustalla näkyy koko ajan työläisperheen arki: nälkä ja köyhyys.
Kirjan esi- ja jälkipuheet valokuvineen syventävät teoksen ymmärtämistä.
