Jorma Pitkänen: Näkymätön Viänänen. Unohdetun kansan kootut kärsimykset. Zum Teufel.
Sarjainfo (199, 2/2023 - Heikki Jokinen) Suomalainen lehtisarjakuva eteni vauhdilla 1970-luvun alussa. Silloin alkoivat esimerkiksi Veli-Pekka Alaren Pekko (1971), Timo Mikaman Allu Kaponen (1974), Mauri Kunnaksen Kotlant Jaarti (1974) ja Nyrok City (1975), Heikki-Pekka Miettisen Pahkeinen (1974) ja Ursula Niemistön Ursula (1975).
Aika oli kypsä ja kehitystä tuki suomalaista sarjakuvaa julkaissut, Joonas Savolaisen päätoimittama Sarjis-lehti (1972-74). Vuonna 1973 Sarjiksessa debytoi kuopiolaisesta mainostoimistosta työttömäksi jäänyt Jorma Jope Pitkänen (s. 1947).
Hänen sarjansa Näkymätön Viänänen oli rankan satiirinen kuvaus Näläkäjärvellä vaimonsa ja laajan lapsijoukkonsa kanssa elävästä pienviljelijästä ja ponunkeittäjästä. Miehestä näkyi vain lippalakki; näin näkymättömiä maaseudun pienviljelijät ovat Helsingin herroille.
Unohdetun kansan kootut kärsimykset kokoaa yhteen yhä jatkuvan sarjan vaiheita matkan varrelta. Keskeiset teemat nousevat pian esiin: köyhän maaseudun ristiriita vauraiden rintamaiden kanssa, syrjäytymisen kierre, politiikan ja viihteen tapahtumat, alkoholin kanssa läträäminen ja protestoinnin monet muodot.
Kuulostaa vakavalta, mutta Pitkänen pukee kaiken tämän syvästi omintakeiseksi huumoriksi. Se on välillä räävitöntä, välillä satiriia, välillä osuvaa huomiointia. Sarja ottaa paikkansa kirjallisuutemme 1900-luvun alun kurjalistokuvausten jatkumossa, mutta aihetta viäntäen ja kiäntäen.
Haastattelin Jopea vuonna 1990 Helsingin Sanomiin. Tällöin hän määritteli itsensä sanomalehtisarjakuvan Arto Paasilinnaksi, joka haluaisi olla Erno.
Tasaisen viivan huopakynäpiirros kulkee huumorisarjakuvan perinteessä. Vahvasti karrikoidut ihmiset pottunokkineen, kotieläimet, pakettipellot, kaljapullot ja lapsikatras täyttävät kuvat.
Sarjan puolivuosisataisen taipaleen kokoava kirja näyttää ajan kulun. Hallitukset vaihtuvat, Euroopan integraatio etenee ja Näläkäjärvelle saapuu maahanmuuttajia. Kerronnan käytevoima on silti yhä sama: vallan ja vaurauden kaukaisuus kylän kansalle. Asetelman muuttumattomuus saa elinvoimaa ajankohtaisista tapahtumista.
Kerronta kulkee johdonmukaisesti Savon murteella. Se on sarjan syvintä olemusta, näin hämäläismiehellekin. Kiinnostus ulottuu kauemmaksikin, Varsovan yliopiston hungarologian laitoksella on tehty pro gradu -työ Näkymättömän Viänäsen Savon murteen piirteistä.
