Jean-Michel Charlier, Victor Hubinon: Punaparta pelastaa. Suomennos Anssi Rauhala. Story House Egmont.
Sarjainfo (206, 1/2025 - Heikki Jokinen) Ranskalaiset kolonialistit ovat pulassa. Britannian laivasto saartaa Fort-Royalia Martiniquen saarella Karibian Antilleilla. Varastot tyhjenevät eikä emämaasta saada apua.
Nuori kapteeni Eric Larouge on juuttunut laivoineen saartoon. Hän haluaa kuitenkin saada apuun ottoisänsä, merirosvo Punaparran.
Punaparta pelastaa on 13. albumi Jean-Michel Charlierin käsikirjoittamaa ja Victor Hubinon'n piirtämää meriseikkailua. Se ajoittuu noin vuoteen 1740, sillä sarjan ensimmäisessä albumissa Punaparta löytää vauva-Ericin 1715.
Belgialaistekijöiden sarja alkoi Pilote-lehdessä vuonna 1959. Punaparta pelastaa ilmestyi ranskaksi albumina 1972. Suomeksi se julkaistiin 1975 nimellä Kaappaus merellä Zoom-albumina numero 12. Sen käänsi Jyrki Jahnukainen, uuden version Anssi Rauhala. Hän tavoittaa tyylitietoisesti sarjan hengen.
Charlier (1924-1989) ja Hubinon (1924-1979) olivat jo Buck Dannyssä yhteistyötä tehneitä ammattilaisia. Punaparta on laadukas seikkailu. Tarina etenee yksittäisinä albumeina, mutta piirtää samalla eeppisen kaaren.
Kerronta etenee jumiutumatta ja kiirehtimättä. Tekstiä kuvissa on enemmän kuin nykyään kirjoitettaisiin.
Realistinen piirros on tasaista ja konstailematonta. Miljööt ovat uskottavia, purjelaivat yksityiskohtaisesti piirrettyjä. Siirtymät ruudusta toiseen toimivat. Väkevää dramatisointia välttävien kuvien vuoksi ihmiset näyttävät välillä jäykähköiltä.
Nykyinen kuvakerronta on erilaista. Sen havaitsee, kun katsoo uusimmat albumit tehneiden Jean-Charles Kraehnin (s. 1955) ja Stefano Carlonin (s. 1988) teoksia. Tempo on nopeampi, kerronta ja kuvakulmat dramaattisempia, viiva ohuempi ja tunnelma intensiivisempi.
Hubinon piirsi sarjaa kuolemaansa asti, 18 albumia. Charlier jatkoi eri piirtäjien kanssa albumiin 26. Pääsarjan tuorein albumi 35 ilmestyi 2004, tekijöinään Christian Perrissin (s. 1964) ja Marc Bourgne (s. 1967). Omat sarjat Punaparran uusille seikkailuille sekä nuoruusvuosille kasvavat yhä.
Suomessa Punaparta on ehtinyt ilmestyä Nastasarjoissa 1960-luvulla, Zoom-lehdissä ja albumeissa 1970-luvulla sekä Super-S -lehdessä 1980.
Keskeiset hahmot ovat tuttuja Asterixistakin: punapartainen silmälappupäinen merirosvokapteeni, hänen kainalosauvaa käyttävä latinaa lateleva apulaisensa ja roteva musta mies tähystäjänä.
Merirosvot ovat populaarikulttuurin perustavaraa. He puhuttelevat jännityksen- ja vapaudenkaipuutamme. Sans foi ni loi, ei jumalaa eikä herraa, Punaparta sanoo. Vastapainona on Ericin kunnollisuus.
On hyvä, että klassikkoja julkaistaan uudelleen. Uusien teosten saaminen suomeksi on kuitenkin jäänyt kovin ohueksi puroksi. Vanhassa vara parempi.
