Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu – Paikoillenne, valmiit, hep! Otava.
Sarjainfo (204, 3/2024 - Heikki Jokinen) Tämä on selvästikin kiinnostava kirja. Kun luin sitä raitiovaunussa, vieressäni ollut, ehkä alakoulun luokilla oleva poika, alkoi itse kääntää sivuja lukemisvauhtiini työlääntyneenä.
Kerronta onkin vetävää, kuten Tatu ja Patu -kirjoissa aina. Nyt se kulkee yksinomaan sarjakuvana kirjasarjassa yleensä nähdyn kuvakirjakerronnan sijaan.
Tatu ja Patu – Paikoillenne, valmiit, hep! on opaskirja liikuntaan. Veljesten ystävä Veera kiskoo heidät kännyköidensä äärestä ulos kokeilemaan liikunnan eri lajeja. Vaikeuksien kautta päästään voittoon. Ei toki kilpailujen voittoon, mutta voittoon oman itsen laiskuudesta ja pelin reilun hengen oppimiseen.
Aino Havukaisen (s. 1968) ja Sami Toivosen (s. 1971) Tatu ja Patu -kirjoista ensimmäinen Tatu ja Patu Helsingissä ilmestyi 2003. Nyt niitä on jo kolmattakymmentä. Kotimaisen menestyksen lisäksi Filin käännöstietokanta kertoo käännöskieliä kertyneen 24.
Suosio on perusteltua. Kirjat ovat huolella tehtyjä niin tarinan kuin visuaalisuudenkin osalta, yksityiskohdat ovat tarkkoja ja veljesten outo maailma on sisäisesti johdonmukainen. Tietysti kirjat ovat sitäkin, mitä pitääkin: hulluttelevan hauskoja.
Tekijät kertovat, että he suunnittelevat kuvat yhdessä. Toivonen piirtää ne ja Havukainen hoitaa graafisen suunnittelun ja värityksen.
Sami Toivonen on osaava piirtäjä. Ennen lastenkirjauraansa hän julkaisi koostealbumin Ihmisen riittämättömyydestä ja muista ominaisuuksista (1990) sekä kaksi Timo Varpion käsikirjoittamaa albumia, OM (1991) ja Kuningaspolku (1995). Hän oli yksi Pauli Kallion käsikirjoittaman Kramppeja ja nyrjähdyksiä -sarjan piirtäjistä.
Suomen arvostelijain liitto palkitsi Toivosen Kritiikin kannuksilla 1989. Se teki hänestä poikkeuksellisen nuoren palkinnon saajan.
Tatu ja Patu – Paikoillenne, valmiit, hep! on sarjakuvana sujuva. Kerronta liikkuu loogisesti melko tasasuuruisista ruuduista toiseen. Väliin mahtuu useita puolen sivun huomiokuvia. Kerronnan perinteitä ei mullisteta, ne osataan.
Tarkka piirros yhdistää karrikoidut hahmot ja realistiset taustat absurdein yksityiskohdin. Tämä yhdistelmä on osa sarjan viehätystä. Viiva on tasainen ja väritys erottelee hahmot, taustat ja kuvan muut osat selkeästi toisistaan. Ohjenuorana on luettavuus.
Viimeistelyn taito näkyy kuvien yksityiskohdissa. Vuorikiipeilijän kypärässä lukee tietysti Karitsamanjaro ja vieraskirjan alla on tuttulehti. Visuaalisia piloja ovat esimerkiksi ulkohuussin läpi kulkeva aita tai talon läpi kurkottava nosturi.
Koko teos kertoo sarjakuvan kielen hallinnasta: sekä kuva että sana kantavat kerrontaa.
