Ola Fogelberg: Pekka Puupää alusta loppuun. Jalava.
Sarjainfo (203, 2/2024 - Heikki Jokinen) Pekka Puupää on tuttu ja tuntematon. Hahmon tuntevat useimmat, ja moni on sarjoja lukenutkin. Puupää-elokuvat jatkanevat yhä maata kiertävällä radallaan ja Sarjakuvaseuran jakama kunniapalkinto Puupää-hattu saa paljon julkisuutta.
Silti, kaiken pohjana oleva sarjakuva ei ole syvemmälti yhtä tuttu. Osin kyse on sen pitkästä iästä ja osin siitä, että se muuttui matkan varrella.
Ville Hännisen toimittama Pekka Puupää alusta loppuun onkin tervetullut. Se sisältää 227 sarjan luojan Ola Fogelbergin eli Fogelin (1894 - 1952) tekemää yhden sivun sarjaa.
Mukaan on poimittu sarjoja koko siltä ajalta kuin Fogeli sitä itse teki, ensimmäisestä sarjasta 30.4.1925 aina viimeiseen 6.8.1952. Hännisen esipuhe luotaa osaavasti sarjan henkistä horisonttia.
Edistyksellisen osuuskauppaliikkeen lehdissä ilmestynyt sarja liittyi aluksi usein osuuskaupan hienovaraiseen mainostamiseen. Pekka kiersi osuuskauppaväen kokouksissa, puhui asian puolesta ja sai läksytyksen vaimoltaan Justiinalta mentyään sateessa yksityiskauppaan.
Ajan tapahtumat näkyvät: Italialaisen Umberto Nobilen Pohjoisnavan retkikunnan tuho 1928, saarnaaja Maria Åkerblomin pako Hämeenlinnan naisvankilasta 1927 ja Tattarisuon tapaus 1931.
Fogeli ei ollut vahvasti poliittinen, mutta äärioikeistoa hän ei sympatisoinut. Lapualaisten hurmahenkinen kokous päättyy Pekan muiluttamiseen ja Italiassa Pekka pelkää fasistia. Toukokuussa 1944 Fogeli pilkkaa saksalaisten selityksiä tappioilleen eli "torjuntavoitoille".
Syyskuussa 1925 Pekka menee täysin poikkeuksellisesti vihille Justiinan kanssa raastuvassa, ei kirkossa, kuten kustantaja Markku Jalava kirjan julkistamistilaisuudessa huomautti. Se tuli lailliseksi vasta 1917 ja uskonnonvapauslaki tuli voimaan 2023.
Heinäkuussa 1930 lapualaiset muiluttavat Pekan, koska hänen housunsa repesivät. Sarja viittaa äärioikeistolaisten hyökkäykseen Työn Äänen kirjapainoon Vaasassa maaliskuussa 1930.
Lapualaiset repivät faktori Eino Niemisen housut ja kuvat tästä levisivät laajasti. Nieminen pakeni Neuvostoliittoon. Siellä hänen pojastaan Folke Niemisestä tuli tunnettu maalari. Hänen taulunsa Tjažbummašin työläiset olen nähnyt Tretjakovin uudessa galleriassa Moskovassa.
Fogelin piirrokset olivat aluksi hyvin pelkistettyjä muuttuen myöhemmin yksityiskohtaisemmiksi. Ne olivat perinteisiä mutta taitavia. Pari sarjaa luiskahti metasarjan puolelle, kun Fogeli jahtasi Pekkaa tai Pekka piirsi itse Fogelista. Tarinat kerrottiin kuudessa kuvassa selittävä teksti alapuolella.
Hyvin toimitettu kirja tuo lisää kaivattua valoa suomalaisen sarjakuvan historiaan.
