Essee on toimittamastani, Viivi ja Wagner -sarjakuvaa arvioivasta kirjasta Sika ja muusa (Arktinen Banaani, 2010). Kirja liittyi EMMA-museossa 2010 olleseen kuratoimaani Viivi ja Wagner -näyttelyyn.
Sika ja muusa (2010 - Heikki Jokinen) Viivi ja Wagner oli monessa suhteessa tienraivaaja. Alkaessaan ilmestyä 1997 Jussi "Juba" Tuomolan sarja toi suomalaiseen sanomalehti- eli strippisarjakuvaan entisestä poikkeavan tavan lähestyä elämää ja huumoria.
Sanomalehtisarjakuva on perinteisesti hyvin konservatiivinen ilmaisun muoto. Suosituimmat sarjat jatkuvat vuosikymmenestä toiseen saman, niille kerran annetun liikkumavaran ja tuttujen rajojen sisällä.
Laajimmalle leviävät stripit tulevat yhdysvaltalaisten levitystoimistojen eli syndikaattien kautta. Syndikaatit valvovat tarkkaan mitä käsistään päästävät: on oltava hauska, mutta tavalla, joka ei loukkaa ketään eikä ala poikia oikeudenkäyntejä tai moraalista paniikkia lehdistössä. Masin piirtäjä Mort Walker on kertonut, kuinka hän ei vuosikausiin saanut piirtää ihmisilleen napaa. Se oli syndikaatille liian säädytöntä.
Vaikka suomalaisten lehtien sarjakuvasta suurin osa tuli 1990-luvulla yhdysvaltalaisilta syndikaateilta, oli meillä jo totuttu hieman laajempaan henkiseen kirjoon kiitos kotimaisen sarjakuvan vahvan panoksen.
Silti Viivi ja Wagner oli jotain erilaista. Se ei aina loppunut stripeissä yleensä pakolliseen vapauttavaan loppunauruun, vaan saattoi esittää lähes filosofisen kysymyksen, johon lukijan oli mielessään vastattava. Sarja puhui luonnollisen oloisesti jopa seksistä, parisuhteen narskuvista kitkakohdista ja työttömyydestä.
Aamun yllätys
Tämän linjan Viivi ja Wagner on säilyttänyt. Sen menestyksen tae on koko ajan ollut sama: yllättävyys. Aamun sanomalehden avaava lukija ei voi olla varma, mitä päivän sarjakuvassa on. Mutta hän voi olla varma, että se ei ole toistuvaa latteaa standardimössöä, ei purukumia silmille.
Viivi ja Wagner valmisti lehtiä sekä lukijoita uudenlaiseen huumoriin ja tapaan käsitellä asioita. Sen jälkeen ovat suursuosioon nousseet vuorollaan Milla Paloniemen Kiroileva siili ja Pertti Jarlan Fingerpori. Edellinen on kielenkäytöltään ravakka ja jälkimmäinen alapäähuumoria tihkuva. Ne tuskin olisivat saaneet sisällöllistä liikkumisvapauttaan ilman Viiviä ja Wagneria.
Viime vuosina sarjakuvastrippien huumori on alkanut vääntyä jo mustasta huumorista kyynisen puolelle. Wagnerkin havaitsi tämän ja pohti miksi huumori on nykyään niin julmaa. Sivistyneenä sikana Wagner lukee ja ihailee renessanssin ajan rienaaja Rabelais'ta (1494-1553). Totta, Juban sarjan huumori voi olla ärtyisää mutta ei syvästi kyynistä.
Sarjan yllättävyys näkyy monessa: hahmojen luonteessa, strippien aiheissa sekä todellisuuden rajan uudelleen määrittelyssä.
Strippisarjakuvan hahmot ovat yleensä luonteeltaan hyvin pysyviä. Lukija tuntee turvallisuutta huomatessaan maailman olevan sanomalehden etusivun ikävistä uutisista huolimatta sarjakuvasivulla yhä paikallaan.
Toki Viivi ja Wagnerkin säilyttävät omat luonteenpiirteensä, joiden oppimaan tunteminen on yksi jatkuvan lukemisen tuomia iloja. He eivät silti ole staattisia, sieluttomia hahmoja. Heidän mielensä on yhtä moninainen kuin meidän elävien ihmisten: meilläkin on maailmankuvamme, mutta ei se kenelläkään ole ristiriidaton.
Strippien aiheet voivat liikkua missä vain. Olemme nähneet Viivin ja Wagnerin kulkevan kotiinsa ilmestyneen uuden oven kautta alitajuntaan tai Wagnerin käyvän helvetissä juttelemassa itse paholaisen kanssa - joka muuten osoittautui muuten aika säyseäksi veikoksi.
Based on a true story
Wagnerin keksinnöt eivät tunnusta mitään luonnon- tai terveen järjen lakia. Talouden lait eivät myöskään näytä koskevan innokasta sikaa tämän ryhtyessä bisnekseen - vaikka ei sijoituspankkiirien johdannaiskaupassakaan viime vuosina paljoa kosketusta talouden todellisuuteen ollut.
Wagner perustaa tyhjästä oman sairaalan tai tv-kanavan. Vaaleissa hän onnistuu saamaan yksin enemmistön eduskuntaan. Wagneria koskevat vain mielikuvituksen lait.
Viivi ja Wagner määrittelee mielenkiintoisella tavalla uudelleen todellisuuden rajoja. Kysehän on fiktiosta, kuvitelmasta, kuten jokainen sarjan lukija tietää. Todellisuus on, mutta se on etäällä. Sarjakuva on jo välineenä esimerkiksi kirjallisuutta tai elokuvaa selvästi etäännyttävämpi, piirretty kuva ei todellakaan näytä todelliselta ja lukija tajuaa sen.
Eräässä stripissä sarjakuvan hahmotkin huomaavat asian: Wagner kysyy huolestuneena Viiviltä, onko tämä huomannut, että hänessä on ääriviiva. Eihän porsaassa voi niitä olla, Wagner päättelee. Viivi kertoo sialle julman totuuden: sinä olet fiktiviinen piirroshahmo.
Oivallus siasta päähenkilönä - saati sitten naisen kumppanina - etäännyttää sarjakuvaa tuntemistamme tosiasioista yhä enemmän. Jotkin sarjan seksuaalisuuteen tai sukupuolten rooleihin liittyvät kommentit eivät olisi mahdollisia, jos molemmat hahmot olisivat ihmisiä. Tai jos hahmoina olisivat mies ja lehmä, kuten Wagner uuteen sarjakuvaansa suunnittelee.
Turkkilainen kirjailija Orhan Pamuk määritteli dilemmansa kirjoittajana siten, että lukija tietää lukevansa kuvitteellista romaania, mutta kirjailijan tehtävä on saada hänet vakuuttumaan siitä, että teoksen välittämä tunne on aito. Sama pulma on edessä sarjakuvan piirtäjälläkin: vaikka katselemme piirrosta siasta ja naisesta, meidän on nähtävä heidän kertovan todellisuudesta, jossa elämme.
Based on a true story, kuten Hollywood-elokuvissa usein lukee, perustuu todellisiin tapahtumiin. Niin perustuu Viivi ja Wagnerkin, tai ainakin mahdollisiin tunteisiin ja elämään.
Sarjakuva on vapauden valtakunta. Sarjakuvamaailmassa muskottipähkinät voivat käydä ansiotyössä tai pelata Mustaa Pekkaa, kirjoitti ruotsalainen sarjakuvapiirtäjä Joakim Pirinen. Mutta tämän vapauden pohjana ovat ihmisen mieli ja tunteet. Ellei sarjakuva tarjoa mitään mihin tarttua, sitä ei kauaa lueta.
Viivissä ja Wagnerissa tätä tarttumapintaa on, sillä Jubaa kiinnostaa todellisuus. Maailma ei hänelle ole käsitteiden peliä tai strippisarjoissa suosittua sanaleikkien sepittelyä vaan tunteita ja ihmisten välisiä suhteita. Tämä hahmotus vastannee useimpien ihmisten arkikokemusta elämästä.
Suomalainen nainen Viivi
Viivi on tavallinen suomalainen nainen. Hän yrittää elää kunnolla, huolehtii kodista ja miehestään, ei kadehdi naapurin omaa, on koulutettu, käy töissä ja kaipaa tavallista arkea sekä parisuhdetta.
Viivi on aktiivinen ja kiinnostunut monista asioista. Hän ei ole mikään nirppanokka eikä miehensä tossun alla, niin egoistinen kuin Wagner onkin. Viivi on tämän sarjakuvan jalat, jotka pysyvät maassa, kun Wagner leijailee heliumia nieltyään ulos ikkunasta aina Pariisiin saakka. Puolisoiden välinen kiintymys on aitoa ja molemminpuolista.
Wagner sen sijaan on sika - ihan totta! Ajattelemme monesti häntä miehen merkkinä tai synonyymina, mutta kyllä Wagner on aito sika. Juba muistuttaa tästä lukijaa silloin tällöin. Wagner ei löydä luokkakavereitaan Facebookista, koska heidät kaikki on syöty opettajia myöten tai EU vaatii Viiviltä hänestä samanlaista kirjanpitoa kuin lihakarjasta. Lapsiakaan sika ja nainen eivät voi eri lajisina saada.
Silti Wagner on samalla mies. Hän toimii usein kuin mies ja hänen roolinsa yhteisössä on miehen rooli. Viivin puolisona hän on mies, mutta sian ei toisaalta tarvitse välittää kaikista miehelle asetetuista odotuksista. Iso osa sarjan viehätystä nousee tästä sian ja miehen mahtumisesta samoihin nahkoihin.
Eri tulkintamahdollisuuksista sian ja miehen välillä juoruaa Wagnerista käyttämämme persoonapronomini. Piirtäjä Jussi Tuomola käyttää sanaa se, itse viittaan Wagneriin sanalla hän. Toisaalta puhekielessä kaikki ovat Suomessa se; siat, miehet ja naiset.
Sikana on kuitenkin hyvä olla. Viivin oivaltaessa Wagnerin olevan osa luontoa hän kysyy miten luonnon voisi pelastaa. Wagner kehottaa olemaan murehtimatta tuollaisia, eivät siatkaan murehdi.
Ankan ja sian kasvattama kansa
Viivi ja Wagner liittyy mielikuvituksellisista elementeistään huolimatta vankasti arkeen. Kerran piirtäjää haastatellessani hän arvioi sarjan suosiota: "Ehkä se on osoitus siitä, että sarja kommunikoi jollain lailla ja sen pienet keskustelunpätkät merkitsevät jotakin."
Sarjakuva on ilmaisumuotona lukijalle läheinen, Juba jatkoi. "Sarjakuvan on turha kilpailla elokuvan kanssa, sen voima on ihan muualla. Se on intiimi, yksityinen, sitä voi maistella ja jos löytää jonkin kivan yksityiskohdan tai dialogin niin siitä voi iloita."
Tärkeä osuutensa suosioon on sillä, että Viivi ja Wagner on ammattimiehen tekemää sarjakuvaa. Tuomolan johtoajatuksena on sarjakuvan luettavuus, jota kaiken on palveltava. Sisältö on sarjakuvan tärkein osa, ei pelkkä visuaalinen näyttävyys.
Tämän huomaa jopa Juban puhekuplista: kuhunkin kuplaan mahtuu vain yksi ajatus, predikaatti ja subjekti sijoittuvat mielellään samalle riville, sanojen väli on riittävä ja teksti on selkeää. Juban kielenkääntäjän koulutus näkyy pohdittuna tekstinä.
Piirroksiltaan Tuomolan sarjakuvat ovat selkeää tasaista viivaa, joka kuitenkin säilyttää letkeytensä. Hän ei briljeeraa kuvien grafiikalla, vaan se palvelee kerrontaa. Koska Juban sarjakuvat ovat yleensä satiiria, myös piirrokset ovat karrikoituja.
Suomalaisilla täytyy olla suosikkisarjakuviensa valinnassa jonkinlainen ikuisia epäonnistujia suosiva tarve, meillä rulettavat Aku Ankka ja Wagner. Sika pärjää aina! Kun muualla maailmalla Disney-sarjojen lukijat suosivat Mikki Hiirtä, tuota tärkeilevää nilkkiä, meillä suosikki on epäonninen mutta sinnikäs Aku Ankka.
Heissä molemmissa on sama hullu puhti ja henki: eteenpäin, sanoi mummo lumessa! Sika on sitkeä sissi, lausuu Wagner istuessaan terassilla tuoppi kädessä tuulessa ja räntäsateessa. Suomalaiset ovat ankan ja sian kasvattamaa kansaa.
Kerran Aku ja Wagner kohtasivatkin Juban piirtämässä Aku Ankka -lehden 50-vuotisjuhlan kunniaksi tehdyssä onnittelusarjassa. Aku totesi Viivin työssäkäynnistä, että naiset ne jaksaa ja lähti pummaamaan Roopelta ruokarahat. Wagner oli silkkaa hymyä: hyvä jätkä tuo Aku.
***
Jussi Tuomola
- Syntynyt 1965, asuu Turussa
- Kielenkääntäjän opintoja ranskan ja englannin kielissä
- Julkaissut 13 Viivi ja Wagner -albumia, joita on myyty yli puoli miljoonaa kappaletta. Sanomalehtistrippinä Viiviä ja Wagneria julkaisee noin 45 lehteä ja verkkosivua
- Kirjoittanut kaksi Viivi ja Wagner -näytelmää, joita on esitetty useissa eri teatterissa
- Sanoittanut musiikkinäytelmän Kärsämysoperetti
- Piirtänyt Viivi ja Wagner -postimerkkivihkon
- Julkaissut useita muitakin sarjakuva-albumeja
- Työskennellyt kuvittajana ja sarjakuvantekijänä monissa eri lehdissä ja julkaisuissa
- Saanut muun muassa Puupää-hatun, Åboa-kulttuuripalkinnon ja Kordelinin säätiön palkinnon
