- Olet tässä:
-
Muita tekstejä
- Sarjakuva
Sarjakuva
Sempé: Muutamia lapsia. Suomentanut Jorma Penttinen. 64 s. 67 mk. Like 1993.
Sempé: Muutamia lomapäiviä. Suomentanut Jorma Penttinen. 64 s. 67 mk. Like 1994.
HS (17.06.1994 - Heikki Jokinen) Suomalaisille ranskalainen piirtäjä Jean-Jacques Sempé on tuttu 60-luvulla ilmestyneiden viiden mainion Pikku Nikke -kirjan kuvittajana. Ne kirjoitti René Goscinny, mm. Asterixin käsikirjoittajana tunnettu humoristi. Nämä Ranskassa 1960-64 ilmestyneet kirjat ovat edelleen suosiossa, uusimmat suomalaiset painokset ovat viime vuosilta.
Pikku Nikke on kuitenkin vain osa Sempén (s. 1932) mittavasta tuotannosta. 1950 uransa aloittanut Sempé on tehnyt runsaasti pilapiirroksia, lehtikuvitusta, mainosjulisteita ja kansikuvia. Hänen töitään on julkaistu Ranskan lisäksi erityisesti Englannissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa, jossa hänen tunnetuimpia töitään lienevät New Yorker -lehden kansikuvat.
Nyt suomeksi ilmestyneet kaksi piirroskokoelmaa, Muutamia lapsia ja Muutamia lomapäiviä, ovat hyvä johdatus Sempén maailmaan. Ne kertovat hänen lempeästä huumoristaan ja elävästä sekä ilmeikkäästä kynänjäljestään.
Annie Goetzinger: Barcelonan yö. Suom. Juhani Tolvanen, tekstaus Jari Rasi. WSOY 1993. 56 s. 77 mk.
HS (16.12.1993 - Heikki Jokinen) Voiko ihminen elää vailla menneisyyttä tai muotoilla sen uudelleen jokaisena päivänä? Ovatko muistot painolasti vai pelastusrengas? Elävätkö ne vain ihmisten mielissä vai myös kollektiivisesti paikoissa, kaupungeissa?
Annie Goetzinger (s.1951) pohtii albumissaan Barcelonan yö menneen ja nykyisen suhdetta, muistoja mielissämme. Ranskalainen Catherine asuu Barcelonassa ja siivoaa ammatikseen muiden koteja. Se rikkoo yksinäisyyden kehän, "jokainen nurkka heidän asunnoistaan, joita siivoan, tulee vähän minunkin omaisuudekseni, heidän tarinansa tulee minunkin tarinakseni".
Harva Catherinen tapaamista ihmisistä hallitsee omaa kohtaloaan, ei hän itsekään. Barcelona on näyttämö, jolla ihmiset ajelehtivat kuin värilliset muovinpalaset kaleidoskoopissa. Syntyvät kuviot ovat aina uudelleen erilaisia.
Francois Bourgeon: Sumumetsien lumous. Suomennos Soile Kaukoranta. 48 s. 57 mk. Jalava 1992.
Francois Bourgeon: Suolammen silmät. Suomennos Soile Kaukoranta. 48 s. 57 mk. Jalava 1993.
HS (10.12.1993 - Heikki Jokinen) Ranskalainen Francois Bourgeon (s. 1945) on sarjakuvan moderneja klassikkoja. Hänen viisiosainen, 1700-luvulle sijoittuva albumisarjansa Les passagers du vent on viime vuosien suurimpia menestyksiä; sen jokaista osaa myytiin pelkästään Ranskassa yli 300000 kappaletta. Bourgeonin graafisen tyylin pikkutarkkuus on tasapainossa historiallisen tarinan huolellisen punonnan kanssa.
1300-luvun loppupuolelle sijoittuvan Hämärän matkamiehet -sarjan kaksi ensimmäistä osaa Sumumetsien lumous ja Suolammen silmät ilmestyivät Ranskassa 1984 ja 1986. Paksu päätösjakso Le dernier chant des Malaterre julkaistiin 1990, ja se valittiin lehtien lukijaäänestyksessä vuoden sarjakuvaksi.
Tarina on mystinen ja hiukan sekava. Nimetön ja kasvoiltaan raadeltu ritari etsii mustaa voimaa. Hänen matkaansa liittyvät salaisista voimista kiinnostunut Mariotte sekä kylänsä tuhossa pelastunut Anicet.
Guido Crepax: Emmanuelle 1-3. Suomennos Kari Salonen, tekstaus Jouni Rinta. Semic 1991. 49 mk.
HS (22.05.1992 - Heikki Jokinen) Jos olisi nimettävä se sarjakuvapiirtäjä jonka tyyli näyttää eniten 60-luvulta, niin ehdokkaani olisi Guido Crepax. Hän oli 60- ja 70-luvun keskeisiä kulttipiirtäjiä, mies jonka vaikutus sarjakuvan sisallölliseen kehitykseen ja kielen muokkaamiseen on arvaamattoman suuri.
Hämmästyttävintä Crepaxissa on se, että hän tekee sarjakuvansa edelleen samalla tyylillä mutta ne ovat silti tuoreita. Vastaansanomaton todiste siitä, kuinka paijon aikaansa edellä Crepax oikeastaan olikaan. Siinä missä monet 1960-luvun elokuvan suuret gurut ovat läpeensä vanhentuneita Crepaxin sarjakuva ei ole. Aidosti moderni on aina modernia kuten parhain funktionalistinen arkkitehtuuri.
Milanolainen Crepax (s. 1933) opiskeli arkkitehdiksi, mutta on aina elättänyt itsensä kuvittajana ja sarjakuvantekijänä. Hän aloitti uransa 1953 kuvittamalla jazz-levyjen kansia sekä kirjoja saduista Alberto Moraviaan.
Sivu 24 / 25
