- Olet tässä:
-
Muita tekstejä
- Sarjakuva
Sarjakuva
Matti Hagelberg: Silvia Regina. Kreegah bundolo. 216 s. 40 e.
HS (01.12.2010 - Heikki Jokinen) Alussa jumala loi saunan Silvia Reginan ensimmäisellä sivulla lukee: isänmaan puolesta. Toisella sivulla sanoma täsmentyy: takapuolesta.
Matti Hagelbergin viisi vuotta työn alla ollut magnum opus Silvia Regina piirtää eteemme kuvan uusliberalismin raiskaamasta maasta.
Hagelbergin (s. 1964) aiemmista töistä tuttu Bonuskaupunki on muuttunut Anuskaupungiksi, jonka portilla roikkuu hyvinvointivaltio hirtettynä. Työmaiden nostokurjet lentävät etelään natisten ja nitisten.
Hagelbergin luoma kuva on julma, mutta vain samassa mielessä kuin kevään voimakas aurinko, joka paljastaa silmälle huoneen ummehtuneet loukot. Tämä kuva on tarkka ja ankara, mutta - uskokaa pois - hauska ja nautinnollinen lukea. Vaikka Hagelberg on vihainen, hän ei ole julistaja vaan taiteilija, jolla on taiteilijan kyky nähdä asioiden monitasoinen ironia.
Esipuhe on toimittamastani, Viivi ja Wagner -sarjakuvaa arvioivasta kirjasta Sika ja muusa (Arktinen Banaani, 2010). Kirja liittyi EMMA-museossa 2010 olleseen kuratoimaani Viivi ja Wagner -näyttelyyn.
Sika ja muusa (2010 - Heikki Jokinen) Viivi ja Wagner on Suomen suosituin sarjakuva. Sitä lukee aamuisin sanomalehdistään kunnioitettavan suuri määrä kaikenikäisiä ihmisiä ja albumeita on myyty yli puoli miljoonaa.
Tässä kirjassa lähestytään Viivi ja Wagner -sarjakuvaa viiden eri teeman kautta. Ne ovat sarjakuvassa esiintyviä pohjavirtoja, joiden ympärille moni teema ja vitsi asettuu. Jotkin ovat helposti mieleentulevia kuten Wagnerin hassut ideat tai naisen ja sian parisuhteen olemus.
Joitakin teemoja ei ehkä huomaa yhtä selvästi, ne kulkevat hiukan syvemmällä. Muut kirjan teemat ovat yhteiskunnallisen todellisuuden heijastuminen sarjassa, vierailut alitajunnan puolella sekä Viivin ja Wagnerin arkisen maailmankuvan puitteet.
Essee on toimittamastani, Viivi ja Wagner -sarjakuvaa arvioivasta kirjasta Sika ja muusa (Arktinen Banaani, 2010). Kirja liittyi EMMA-museossa 2010 olleseen kuratoimaani Viivi ja Wagner -näyttelyyn.
Sika ja muusa (2010 - Heikki Jokinen) Viivi ja Wagner oli monessa suhteessa tienraivaaja. Alkaessaan ilmestyä 1997 Jussi "Juba" Tuomolan sarja toi suomalaiseen sanomalehti- eli strippisarjakuvaan entisestä poikkeavan tavan lähestyä elämää ja huumoria.
Sanomalehtisarjakuva on perinteisesti hyvin konservatiivinen ilmaisun muoto. Suosituimmat sarjat jatkuvat vuosikymmenestä toiseen saman, niille kerran annetun liikkumavaran ja tuttujen rajojen sisällä.
Laajimmalle leviävät stripit tulevat yhdysvaltalaisten levitystoimistojen eli syndikaattien kautta. Syndikaatit valvovat tarkkaan mitä käsistään päästävät: on oltava hauska, mutta tavalla, joka ei loukkaa ketään eikä ala poikia oikeudenkäyntejä tai moraalista paniikkia lehdistössä. Masin piirtäjä Mort Walker on kertonut, kuinka hän ei vuosikausiin saanut piirtää ihmisilleen napaa. Se oli syndikaatille liian säädytöntä.
Teksti on toimittamastani kirjasta Sika ja muusa (Arktinen Banaani, 2010). Se arvioi Viivi ja Wagner -sarjakuvaa viidestä eri tulokulmasta. Kirja liittyi EMMA-museossa 2010 olleseen kuratoimaani Viivi ja Wagner -näyttelyyn.
Sika on iso lapsi
Sika ja muusa (2010 - Heikki Jokinen) Wagnerin tavaramerkki ovat hassut päähänpistot ja oudot ideat. Joutilaisuus on paheiden äiti, sanotaan, mutta Wagnerin kohdalla se johtaa mitä erikoisimpiin oivalluksiin.
Yhteistä niille on yleensä työnteon minimoimiseksi nähty valtava vaiva, ideoiden loistavuus lähinnä niiden keksijän mielestä sekä oivallusten ja kokeilujen vähintäänkin lievä ennakkoluulottomuus.
Luovuutta Wagnerin ideoista ei puutu. Ne eivät tunnusta todellisuuden käytäntöjä eivätkä niihin välttämättä sopeudu. Wagner syö kotiin tuomastaan lehmästä peräpuolen kun Viivi kyllästyy lantakasoihin lattialla. Lehmä elelee senkin jälkeen aivan tavalliseen tapaan. Käyttökelpoisin Wagnerin ideoista lienee sipulin pilkkominen uimalasit päässä; ennakkoluuloton poikanikin kokeili sitä.
Sivu 16 / 24
