- Olet tässä:
-
Muita tekstejä
- Sarjakuva
Sarjakuva
Miguel Vila: Padovaland. Zum Teufel.
Sarjainfo (199, 2/2023 - Heikki Jokinen) Vuonna 1961 Michelangelo Antonioni tiivisti haastattelussa elokuviensa yhden läpikäyvän juonteen olevan La malattia dei sentimenti, tunnesairaus. Sitä kuvaavat ihmisten vieraantuminen, yhteisen kielen löytämisen vaikeus, toivon hiipuminen ja kyvytömyys kääntää todellisuus konkreettiseksi.
Miguel Vilan (s. 1993) Padovaland on saman tematiikan äärellä. Paikka on pohjoinen Italia, kuten Antionillakin, mutta nyt liikutaan nuoruuden epävarmuuden maisemissa. Monica Vittin oli tyydyttävä katselemaan taivaanrantaa, Padovalandin nuorten käsissä sykkivät koko ajan matkapuhelimet.
Kertomus liikkuu kaupunkien ja maaseudun välisellä ei-kenenkään-maalla. Pastelliväriset rakennukset, ostoskeskukset ja kaikkialle ripotellut asuintalot vieraanuttavat jo ympäristönä. Kuvissa vilahtaa itse Padovalandkin, Padovan vesipuisto.
Jorma Pitkänen: Näkymätön Viänänen. Unohdetun kansan kootut kärsimykset. Zum Teufel.
Sarjainfo (199, 2/2023 - Heikki Jokinen) Suomalainen lehtisarjakuva eteni vauhdilla 1970-luvun alussa. Silloin alkoivat esimerkiksi Veli-Pekka Alaren Pekko (1971), Timo Mikaman Allu Kaponen (1974), Mauri Kunnaksen Kotlant Jaarti (1974) ja Nyrok City (1975), Heikki-Pekka Miettisen Pahkeinen (1974) ja Ursula Niemistön Ursula (1975).
Aika oli kypsä ja kehitystä tuki suomalaista sarjakuvaa julkaissut, Joonas Savolaisen päätoimittama Sarjis-lehti (1972-74). Vuonna 1973 Sarjiksessa debytoi kuopiolaisesta mainostoimistosta työttömäksi jäänyt Jorma Jope Pitkänen (s. 1947).
Hänen sarjansa Näkymätön Viänänen oli rankan satiirinen kuvaus Näläkäjärvellä vaimonsa ja laajan lapsijoukkonsa kanssa elävästä pienviljelijästä ja ponunkeittäjästä. Miehestä näkyi vain lippalakki; näin näkymättömiä maaseudun pienviljelijät ovat Helsingin herroille.
Pentti Otsamo. Tapio Tomsten – Työmiehen päiväkirja 2018–2022. Suuri Kurpitsa
Sarjainfo (199, 2/2023 – Heikki Jokinen) Arkinen elämä kulkee yleensä omaa rataansa. Käydään töissä, etsitään uusia töitä, jos vanhat loppuvat, tavataan sukulaisia, lomaillaan mökillä ja kohdataan uusia ihmisiä.
Taustalla tapahtuu samaan aikaan muutakin. Maailma ja maa muuttuvat, tulee uusia tilanteita, lakeja ja hallituksia. Työvoimapula, Sipilän hallituksen aktiivimalli, koronarajoitukset ja ilmastonmuutos vaikuttavat tavalliseen arkeenkin.
Näiden kahden maailman kohtaamisesta syntyy Pentti Otsamon sarjakuva Tapio Tomsten. Sen samanniminen päähenkilö on tavallinen suomalainen mies. Hän jää työttömäksi, etsii uutta työtä ja löytääkin sen. Hän tapaa äitiään ja muita sukulaisia sekä päätyy yhteen kanssaan samassa tehtaassa työskentelevän Titan kanssa.
Hannu Leimu: Aavikon reiteillä. Like.
Sarjainfo (198, 1/2023 - Heikki Jokinen) Eteemme aukeaa maailma, jonka rajat on annettu. Sen perustuslaki on kova, julma ja joustamaton. Valta on kasvottomiksi jäävillä mahtavilla ja niillä, joilla on aseet. Muiden osa on palvella heitä tai yrittää ryöstää palanen rikkauksista.
Maisema korostaa elämän ankaruutta. Kuiva, eloton aavikko jyrkkine kallioineen ja sivilisaatiomme raunioita.
Tapahtumien aika on tulevaisuudessa. Osa tekniikasta - autot ja aseet - on tätä päivää, osa kuvitteellista tulevaa, kuten mahtavat aavikon rahtialukset sekä ihmisenkaltainen androidi.
Päähenkilönä on vartija, joka seuraa arvorahtia halki aavikon. Hän on oivaltanut asemansa, haaveet jäävät uniin ja seuraksi riittää robotti. Matkalla vartija kohtaa ryöstäjiä sekä pojan, joka etsii suojelijaa kyläänsä vuorille.
Sivu 4 / 22
